Aalto-yliopiston vastuullisen liiketoiminnan professori Minna Halmeen mielestä vastuullisuus ja innovaatiopotentiaali ovat suomalaisten yritysten vahvuuksia. Siksi niiden kannattaisi lobata tiukemman sääntelyn puolesta.
”Vastuullinen yritystoiminta on sitä, että yritys kantaa sidosryhmiään kohtaan vastuun oman toimintansa sosiaalisista, ympäristö- ja pitkän aikavälin taloudellisista vaikutuksista, linjassa kestävän kehityksen tavoitteiden ja niiden asettamien rajoitteiden kanssa, jotta maapallo säilyisi elinkelpoisena tuleville sukupolville. Parhaimmillaan yritykset käyttävät valtavaa innovaatiopotentiaaliaan kehittääkseen liiketoimintaa, joka itsessään auttaa ihmiskuntaa kohti kestävän kehityksen tavoitteita”, määrittelee Aalto-yliopiston vastuullisen liiketoiminnan professori Minna Halme.
Halmeen mukaan yritykset ovat jo heränneet ilmastonmuutoksen torjuntaan, ja seuraavaksi valokeilaan on nousemassa luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen. Koronakriisi on osoittanut globaalien toimitusketjujen haavoittuvuuden, ja teollisuuden valmistusta saatetaan olla tuomassa ainakin osin takaisin niihin maihin, joissa tuotteet kulutetaan.
Teknologiainnovaatioiden pariksi tarvitaan kaupallista osaamista
Halmeen mukaan Suomi on etenkin teknologiainnovoinnille hedelmällistä maaperää, koska Suomessa on korkea koulutustaso, valtio tukee TKI-työtä ja insinöörien palkkaaminen on suhteellisen halpaa. Tällä vahvuudella on kääntöpuoli:
”Ongelmiin etsitään herkästi ratkaisuja teknologiainnovaatioista, vaikka vaikuttavampi ratkaisu olisikin uudenlaisessa liiketoimintamallissa tai sosiaalisissa innovaatioissa. Prosessien tehostaminen ja materiaalien kierrättäminen eivät yksin ratkaise ekologiseen kestävyyteen liittyviä ongelmia.”
Kaupallisessa ja markkinointiosaamisessa olisi vielä tehtävää, jotta asiakkaat näkisivät innovaation tuottaman arvon ja jotta lisäarvoa jäisi enemmän Suomeen.
”Kärjistäen Suomi on kuin tuotekehitysyksikkö, jonka työn tulokset viedään ulkomaille tuottamaan hedelmää. Innovaatioihin panostetaan paljon, myös julkista rahaa, mutta ne myydään varhaisessa vaiheessa ulkomaille. Esimerkiksi Ruotsissa on panostettu kaupalliseen osaamiseen, ja kaupallistamiseen liittyvän kulttuurisen perinnön johdosta siellä osataan markkinoida ja myydä.”
Vastuullisuudesta kilpailuetu sääntelyn avulla
Halmeen mukaan suomalaiset ja pohjoismaalaiset yritykset toimivat keskimäärin vastuullisesti. Se johtuu Pohjoismaiden lainsäädännöllisestä ja regulatiivisesta kehikosta sekä vahvasta kansalaisyhteiskunnasta, jotka ovat ohjanneet yrityksiä toimimaan vastuullisesti jo pitkään.
”Sellaista yhteiskuntaa ei ole, jossa markkinat ohjaisivat yrityksen toimimaan vastuullisesti.”
”Sellaista yhteiskuntaa ei ole, jossa markkinat yksin ohjaisivat yrityksen toimimaan vastuullisesti. Toki vastuullisuudesta voi hyötyä markkinoilla: esimerkiksi materiaali- ja energiatehokkuus tuovat suoria kustannussäästöjä. Isossa kuvassa regulaatio on kuitenkin välttämätöntä. Jos yritystoiminnan negatiivisista ulkoisvaikutuksista ei tarvitse maksaa, ei toimintatapoja kannata muuttaa.”
Vastuullisesti toimivien suomalaisyritysten kannattaisikin lobata tiukemman sääntelyn puolesta, jotta muut yritykset eivät saisi epäreilua kilpailuetua.
”Fiksu lainsäädäntö ottaa huomioon yritysten osaamisen ja kannustaa innovaatioihin asettamalla yrityksille tavoitteita mutta ei sääntele keinoja liian tiukasti. Toisaalta talouden kannalta merkittävien valtioiden pitäisi pystyä sopimaan keskenään tietyistä reguloinnin tasoista, jotta esimerkiksi globaalit jättiyritykset eivät pääsisi luikahtamaan sääntelyn porsaanrei’istä ja välttymään verotukselta.”
Yhteistyön voimalla saadaan aikaan systeemitason muutoksia
Halmeen mielestä suomalainen luottamusyhteiskunta on vastuullista vaikuttavuutta tavoitteleville yrityksille suuri valtti.
”Vastuullisesti toimivien yritysten kannattaisi lobata tiukempaa regulaatiota epäreilun kilpailun kitkemiseksi.”
”Yritykset tekevät paljon yhteistyötä keskenään. Tutkimusten perusteella monisidosryhmäinen yhteistyö innovoinnissa tuottaa paljon hyvää. Siinä mukaan kutsutaan julkisen sektorin toimijoita ja tuotteiden käyttäjiä. Systeemitason vaikuttavuutta syntyy silloin, kun mukana on voittoa tavoittelemattomia ja kansalaisyhteiskunnan toimijoita, koska monesti ratkaistavat ongelmat ovat niin monimutkaisia, että yrityksen oma tieto ei riitä.”
Halme arvioi, että Suomessa ja Pohjoismaissa monisidosryhmäinen yhteistyö voisi olla suhteellisen helppoa.
”Kuluttajien, yritysten, julkisen sektorin ja kansalaisjärjestöjen välillä on luottamusta ja yhteistyökykyä. Yhteistyössä on hyviä mahdollisuuksia, mutta se vaatii halukkuutta keskustella yli oman, helpoksi koetun keskustelupiirin.”